3.3 Suhteiden rakentaminen yhdessä oppimisen avulla

Vastuun jakaminen kaikille opiskelijoille ja yhdessä oppimisen edistäminen edistävät “me-henkeä”, joka tukee ja kannustaa yhteistyöhön, jaettuun vastuuseen, omistajuuteen, taitojen kehittämiseen ja keskinäiseen tukeen. Opiskelijat työskentelevät yhdessä, jakavat tavoitteet ja tietämyksensä, mikä edistää tiimityötä ja yhteistyötä. Heistä tulee vastuullisia toisilleen, mikä johtaa jaettuun vastuuseen ryhmän menestyksestä. Vastuun ottaminen voimaannuttaa opiskelijoita, antaa heille tunteen omistajuudesta ja tukee aktiivista osallistumista. Se kehittää myös monia työelämässä arvostettuja taitoja, kuten (itse)johtajuutta, viestintää ja ongelmanratkaisu-taitoja. Rohkaisemalla me-henkeä minä-hengen sijaan opiskelijat oppivat tukemaan toisiaan ja oppimaan toisiltaan sekä ymmärtämään, että heidän menestyksensä on sidoksissa heidän ikätovereidensa menestykseen. Tämä lähestymistapa luo myönteisen luokkahengen ja valmistaa opiskelijoita yhteistyöhön luokkahuoneen ulkopuolella.

Tehokas tapa rohkaista opiskelijoita avautumaan yhteisöllisyydelle on tukea ja valtuuttaa heitä jakamaan kokemuksiaan toistensa kanssa. Tähän voi liittyä yhteiskunnallisten teemojen, kuten riippuvuuden, nuorisohuollon, yksinäisyyden, tulevaisuuden toiveiden, talouskysymysten jne. tutkiminen. Kun käsitellään arkaluonteisia aiheita, on hyvä ja suositeltavaa ottaa mukaan asiantuntijoita ja tukijärjestöjä, jotka liittyvät käsiteltäviin aiheisiin, koska heillä on tietoa siitä, miten käsitellä tunteita ja reaktioita, joita nämä keskustelut voivat aiheuttaa.

Vaikka näitä aiheita on vaikea käsitellä, ne ovat tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat opiskelijoiden akateemiseen suoritukseen ja heidän mukanaan mahdollisesti oleviin taakkoihin, joten on hyvä käsitellä näitä kysymyksiä ja huolenaiheita. Se voi auttaa tekemään oppimiskokemuksesta merkityksellisen ja mielekkään, ja he voivat löytää lohtua siitä, että muutkin saattavat kohdata samanlaisia vaikeuksia. Yksi tapa tukea opiskelijoita on luoda kaverijärjestelmiä, joissa he voivat tukea ja opastaa toisiaan. On tärkeää huomata, että kaverijärjestelmässä tulisi olla mukana erityyppisiä opiskelijoita, jotta erilaiset näkökulmat ja vuorovaikutus ovat mahdollisia.

Ottamalla käyttöön tällaisia käytäntöjä voimme valmistaa opiskelijoita paremmin todelliseen maailmaan, ja altistaa heitä tärkeille yhteiskunnallisille kysymyksille ja oppivat selviytymään niistä turvallisessa ympäristössä. Tämä lähestymistapa edistää myös vastuuntuntoa opiskelutovereita kohtaan ja auttaa heitä kehittämään taitoja ja osaamista, joista on hyötyä heidän tulevassa urassaan.