4.1 Johdanto

Mentorointi on korvaamaton väline ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden tukemisessa, jotta he pääsisivät eroon negatiivisista taakoistaan. Luottamusta rakentamalla, asettamalla selkeät tavoitteet, antamalla palautetta ja kannustusta, edistämällä itsereflektiota sekä kehittämällä joustavuutta ja selviytymisstrategioita opetushenkilöstö voi toimia valmentajina ja mentoreina, jotka tukevat opiskelijoita heidän muutosprosessissaan. Auttamalla opiskelijoita luomaan selviytymisstrategioita he saavat itseluottamusta, itsetuntemusta ja taitoja, joita he tarvitsevat päästäkseen eroon negatiivisesta taakastaan ja ottaakseen vastaan rajattomat mahdollisuudet, joita ammatillisen koulutuksen lisäksi elämä tarjoaa heille.
Luvussa 1 tarkasteltiin matkatavaran/taakan käsitettä ja käsiteltiin tekniikoita sen tunnistamiseksi. Tässä luvussa keskitymme nyt siihen, miten valmennusta käytetään välineenä, joka auttaa opiskelijoita tunnistamaan ja ymmärtämään omaa taakkansa. Valmennus voidaan määritellä eri tavoin, mutta tässä käsikirjassa käytämme seuraavaa määritelmää. Valmennus on tekniikka, jolla opiskelijaa rohkaistaan tunnistamaan tilanteensa ja etsimään omia ratkaisujaan ja kehitysmahdollisuuksiaan. Se on voimaannuttava kokemus, jossa keskitytään siihen, että opiskelija ottaa vastuun omasta kehityksestään. Mentorointi taas on tukitekniikka, jossa kokenut henkilö jakaa tietonsa ja kokemuksensa ohjatakseen opiskelijaa oikeaan suuntaan. Se perustuu siihen, että mentori jakaa kokemuksensa ja soveltaa sitä opiskelijan tilanteeseen. Molemmat menetelmät perustuvat keskusteluihin, jotka perustuvat kahden henkilön väliseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Joskus voi valmentaa ja joskus mentoroida tilanteen mukaan. Valmentajana toimiaksesi sinulla ei tarvitse olla suoraa kokemusta opiskelijan tilanteesta, mutta käytät kysymyksiä, kuuntelemista ja ongelmanratkaisua auttaaksesi opiskelijaa saavuttamaan parhaan mahdollisen suorituksensa. Tässä käsikirjassa keskitymme valmentamiseen.
