2.2. Miten piilotettu asialista estää opiskelijoita päästämästä irti negatiivisista taakoistaan ja miten voimme estää piilotettua asialistaa vaikuttamasta opetus- ja oppimiskäytäntöihimme?

Kirjallisuudessa ja internetissä on erilaisia tulkintoja termistä “piilotettu agenda”. Dropping the Baggage -hankkeessa ja tässä S.C.R.E.A.M! käsikirjassa olemme päättäneet määritellä piiloagendan tilanteeksi, jossa joku tavoittelee salaa tiettyä päämäärää ja näyttää samalla olevan keskittynyt johonkin muuhun.

Piilotettuun asialistaan voi sisältyä seuraavia asioita:

• Kun opettajilla on tietoa opiskelijoista, se vaikuttaa siihen, miten he opettavat.

Oletetaan, että opettaja tietää, että opiskelijalla on ollut aiemmin ongelmia tietyn oppiaineen kanssa. Opettaja on saattanut tutustua opiskelijan arvosanoihin tai saada tietoa muilta opettajilta. Näiden tietojen perusteella opettaja saattaa asettaa opiskelijalle alhaisemmat odotukset ja olettaa, että hänellä on jatkossakin vaikeuksia kyseisessä oppiaineessa. Tämä voi johtaa siihen, että opettaja antaa tahattomasti vähemmän haastavia tehtäviä tai tarjoaa vähemmän tukea opiskelijalle, mikä rajoittaa hänen mahdollisuuksiansa kehittyä. Tämä opiskelijan aiempiin suorituksiin perustuvien ennakkokäsitysten piilevä agenda voi haitata opiskelijan oppimista ja mahdollisesti estää häntä saavuttamasta täyden potentiaalinsa.

• Kun opettajat asettavat opiskelijalle tavoitteita ilmoittamatta heille suunnitelmistaan.

Oletetaan, että opettaja asettaa opiskelijalle tavoitteen parantaa kirjoitustaitojaan. Opettaja pitää tämän tavoitteen salassa eikä kerro sitä kyseiselle opiskelijalle. Sen sijaan opettaja antaa kirjoitustehtäviä ja antaa palautetta kertomatta nimenomaisesti, että tavoitteena on parantaa opiskelijan kirjoitustaitoja. Tämä voi johtaa siihen, että opiskelija tuntee hämmennystä tehtävien ja saadun palautteen tarkoituksesta. Hän ei ehkä ymmärrä, miksi kirjoittamista korostetaan tai miten se liittyy yleisiin osaamistavoitteisiin. Tämä avoimuuden puute voi johtaa turhautumiseen ja sitoutumattomuuteen. Samaan aikaan opettaja jatkaa opiskelijan edistymisen arviointia piilotetun tavoitteen perusteella. Jos opiskelija ei ole tietoinen tästä tavoitteesta, hän ei välttämättä ymmärrä, mihin osa-alueisiin hänen on keskityttävä tai millaista edistymistä hänen odotetaan saavuttavan. Pitämällä tavoitteen piilossa opettaja voi tahattomasti estää opiskelijan motivaatiota ja hänen kykyään ottaa vastuuta oppimisestaan. Jos tavoitteista kerrotaan avoimesti, opiskelija voi ymmärtää tehtävän tarkoituksen, työskennellä aktiivisesti kehittyäkseen ja tehdä yhteistyötä opettajan kanssa tehokkaamman oppimissuunnitelman luomiseksi.

• Kun opettajat tai opiskelijat salaavat toisiltaan tietoja, jotka voivat mahdollisesti vaikuttaa opiskelijan koulutukseen.

Kuvittele, että opiskelijalla on kotona henkilökohtaisia haasteita, jotka vaikuttavat hänen opintoihinsa. Kyse voi olla sairaudesta, taloudellisista vaikeuksista tai muista henkilökohtaisista ongelmista. Opiskelija päättää olla jakamatta tätä tietoa kanssasi ja pitää sen salassa. Samaan aikaan huomaat, että opiskelijan suoritukset ja läsnäolo ovat heikentyneet. Huomiostasi huolimatta et kysy opiskelijan vaikeuksien perimmäisiä syitä, vaan oletat, että ne johtuvat vain ponnistelujen tai motivaation puutteesta. Tämän seurauksena annat edelleen palautetta ja arvioit opiskelijaa puutteellisten tietojen perusteella. Saatat olettaa, että opiskelija ei ole sitoutunut tai ei yritä tarpeeksi kovasti kehittyä. Tämä voi johtaa väärinkäsityksiin, turhautumiseen ja kasvavaan etäisyyteen sinun ja opiskelijan välillä. Kun opiskelija salaa tärkeitä tietoja henkilökohtaisista haasteistaan, hän estää sinua ymmärtämästä täysin hänen tilannettaan. Tämän seurauksena saatat jättää käyttämättä tilaisuuksia tarjota tukea, resursseja tai vaihtoehtoisia menetelmiä, joilla voit auttaa opiskelijaa selviytymään vaikeuksistaan. Tämä voi luoda esteitä tehokkaalle viestinnälle ja tuelle. Avoin, luottamuksellinen ja läpinäkyvä viestintä opettajien ja opiskelijoiden välillä on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että asiaankuuluvaa tietoa jaetaan, jolloin opiskelijan tarpeet ja hänen tarvitsemansa apu opintopolun edistämiseksi voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisemmin.

On tärkeää, että opiskelijat ovat tietoisia omasta taakastaan, jotta he oppivat käsittelemään sitä. Pelkästään opetushenkilöstön oletuksiin ja tietoisuuteen painolastista luottaminen opintosuunnitelmia laadittaessa on riittämätöntä. Jotkut opettajat uskovat, että lähestymällä uutta ryhmää tai opiskelijaa ennakkoluulottomasti ja tietämättä heistä mitään opiskelijat saapuvat niin sanotusti “tyhjän pöydän”. Mielestämme se että opettaja on täysin tietämätön opiskelijan taustasta ei kuitenkaan välttämättä ole kaikkein ammattimaisin lähestymistapa. Ajatus tyhjältä pöydältä aloittamisesta on harhakuvitelma, sillä käsityksemme opiskelijasta muotoutuu monien eri tekijöiden vaikutuksesta, heti kun tapaamme hänet.

Muodostamme sekunneissa ensivaikutelman opiskelijasta ja heidän vanhemmistaan, joita asia koskee. Ensivaikutelmaamme vaikuttaa esimerkiksi:

• Opiskelijan ulkonäkö, tunnetila, fyysinen ponnistus, käyttäytyminen tai ilmeet.
• Opiskelijan nimeen liittyvät linkit.
• Kontaktin ja viestinnän luonne, kuten spontaanius, pidättyväisyys, katsekontaktin välttäminen, äänensävy tai käytetty kieli.
• Aiempi tuntemus opiskelijan perheestä, esim. jos olet opettanut sisarusta tai tunnet vanhemmat jo ennestään.
• Kollegoiden jakamat tarinat opiskelijasta ja hänen perheestään.
• Aiemmat kokemukset, jotka voivat johtaa vertailuihin, kuten “Tämä opiskelija muistuttaa minua…”.

Nämä vaikutelmat, tietoiset tai tiedostamattomat, muokkaavat ensikohtaamistamme ja vuorovaikutustamme opiskelijoiden kanssa. Siksi on haastavaa aloittaa täysin tyhjältä pöydältä, sillä luomme ennakkokäsityksiä eri tekijöiden perusteella.